Found a party, get to the west in Finnish Press

Source: Finnish magazine feature, pages 57 to 59, 1988. Text: Kristiina Raitala. Photos: Peter Lindholm.

Original article in Finnish

English Translation

[edit]

Page 57 of the Finnish magazine article "Perusta puolue; pääset länteen!" (1988), with the headline and the first columns of the text.

The two facing pages 58 and 59 of the Finnish magazine article (1988) as one spread, with the banner headline and the large photo of Vello Väärtnõu and Eke-Pärt Nõmm walking in a street.

[Page 57]

TALLINNALAISTEN PIKATAIVAL TUKHOLMAAN:

Perusta puolue; pääset länteen!

TEKSTI: KRISTIINA RAITALA KUVAT: PETER LINDHOLM

Vello ja Eke-Pärt asuvat Tukholmassa toistaiseksi tuttavan luona ja jonottavat ruotsin kielen kursseille. Helsingissä he kävivät tuttaviaan tapaamassa.

Miten eestiläinen pääsee nopeasti länteen? Hänen täytyy perustaa Eestin itsenäisyyspuolue. Tämä ei ole Krokodil-lehden vitsi vaan kertomus siitä, mitä tapahtui tallinnalaisille Vello Väärtuönille ja Eke-Pärt Nömmille, jotka perustivat Eestin kansallisen itsenäisyyden puolueen.

HYMY Muutto Eestistä länteen on yleensä monimutkainen juttu. Lupa tulee, jos on tullakseen, pitkän odottelun ja paperisodan jälkeen.

Ei kuitenkaan Vello Väärtuönille, 37, ja Eke-Pärt Nömmille. Pojat kuskattiin Tukholmaan valtion kustannuksella ja paperit laitettiin kuntoon muutamassa tunnissa.

– Pitää perustaa puolue, niin muuttolupa tulee nopeasti, virnuilevat Vello ja Eke-Pärt.

Heille muutto ei tosin ollut mieluisa; he olisivat halunneet jäädä Tallinnaan suunnittelemaan itsenäistä Eestiä.

Tammikuun 29. päivä Vello teki virallisen ehdotuksen Eestin kansallisen itsenäisyyden puolueen perustamisesta. Esityksen allekirjoitti 16 ihmistä, Vello ja Eke-Pärt ensimmäisinä. Allekirjoittajat olivat poikien mukaan niitä, jotka ”työnsivät päänsä tuleen”, kannattajia on paljon enemmän.

– Se oli ensimmäinen virallinen oppositioliike Neuvosto-Venäjän historiassa, sanoo Eke-Pärt.

Miksi perustitte puolueen?

– Perestroika ja glasnost on keksitty länttä varten, mutta maan sisällä ei tapahdu mitään. Eestiin tulee koko ajan lisää venäläisiä, heitä on nyt 700 000, kun eestiläisiä on 900 000. 90 % teollisuudesta on Moskovan alaista, eestin kieli ei ole virallinen kieli. Elintaso Eestissä on erittäin matala ja asunnoista on pulaa. Vapaat asunnot menevät venäläisille, jotka muuttavat Eestiin. Miliiseistä suurin osa on venäläisiä. Perustuslailla ei käytännössä ole merkitystä, tulkkaa Eke-Pärt Velloa, joka on uuden puolueen pääideologi.

[Page 58]

MEIDÄT KÄSKETTIIN MENNÄ ILTAJUNALLA MOSKOVAAN

Mitkä ovat itsenäisyyspuolueenne päämäärät?

– Haluamme, että Eesti saisi itsenäisen aseman. Talous on mennyt perestroikan aikana koko ajan alaspäin. Ihmisillä on omia yrityksiä; yrittäjät saavat materiaaleja, jalostavat niitä ja myyvät ja keräävät tuoton omaan taskuunsa, valtiolle ei jää mitään. Eestiin tuodaan työvoimaa ja raaka-aineita, mutta valmiit tuotteet eivät jää sinne vaan ne viedään muualle.

– Kannatamme vapaata markkinataloutta ja yksityisyrittämistä.

Eikö nykyisessä tilanteessa ole aika utopistista suunnitella itsenäistä Eestiä?

– Puolueen perustaminen oli glasnostin ja perestroikan koettelemista. Sitä paitsi Neuvostoliitto on viimeinen kolonialistinen valtio, esimerkiksi Ranska ja Englanti ovat luopuneet siirtomaistaan.

Kai te arvasitte, että tällaisesta puoluetoiminnasta tulee hankaluuksia?

– Ei me ajateltu, että jouduttaisiin lähtemään maasta. Luultiin, että vankilaan tai ehkä Siperiaan . . .

Te ette halunneet länteen?

– Ei, me olisimme halunneet toimia Eestissä. Tyhjin käsin piti lähteä, ei saatu edes rahaa mukaan. Vellolta jäi talokin, Selittää Eke-Pärt.

Entä omaisia?

– Vellolla on vaimo, joka jäi Tallinnaan, minulta ei jäänyt ketään.

Onko vaimokin tulossa Ruotsiin?

– Ensin niiden piti päästä meistä eroon, sanoivat, että vaimo voi tulla perässä. Mutta ei siihen voi luottaa.

Miten vaimosi suhtautuu tähän?

– No miten vaimot nyt suhtautuvat, kun miehet tekevät jotain.

TIEDOTUSTILAISUUS MOSKOVASSA

Vello ja Eke-Pärt ovat poikkeuksellisia eestiläisiä siinäkin mielessä, että he ovat buddhalaisia; Eke-Pärt on ikäänkuin Vellon opetuslapsi. Vello on myös taiteilija, mutta hänet erotettiin maalareiden liitosta muutama vuosi sitten. Virallinen syy oli se, että hänellä oli sakkoja liikennerikkomuksista.

Tallinnassa Vello johti pientä buddhalaista seurakuntaa, joka käänsi ja julkaisi alan kirjallisuutta. Vello opiskeli myös tiibetin ja vanhan mongolin kieliä.

Kuinka innostuit buddhalaisuudesta?

– Olen aina ollut kiinnostunut filosofioista ja buddhalaisia oppeja olen harrastanut 16-vuotiaasta.

Miten eestiläiset viranomaiset suhtautuvat buddhalaiseen yhteisöön?

– Alussa hyvin nihkeästi, mutta myöhemmin siihen ei juuri kiinnitetty huomiota.

Palataan siihen puolueeseen. Miten te ehditte toimia niinä muutamina viikkoina ennen kuin teidät lähetettiin ulos maasta?

– Me levitimme 16 000 lentolehtistä ja painoimme postikortteja. Moskovassa järjestimme eräässä yksityisasunnossa tiedotustilaisuuden lehdistölle. Se tapahtui 23:ntena tammikuuta. Miliisi yritti hajottaa sen, mutta siitä ei tullut mitään, kun paikalla oli ulkomaisia lehtiä ja tv-kameroita.

– Saimme aika paljon julkisuutta länsimaissa, läsnä olivat mm. Washington Post, New York Times, Chicago Tribune sekä ruotsalaisia ja ranskalaisia lehtiä, radioasemia ja tv-kanavia, mm. amerikkalainen ABC.

– Meidän täytyi tietysti mennä Moskovaan autolla, mutta kuitenkin meidät pysäytettiin useaan kertaan. Ensimmäisen kerran jo menomatkalla, kun olimme ajaneet 15 km Tallinnasta. Meidät vietiin miliisin kuulusteltavaksi, pidettiin asemalla kolme tuntia ja päästettiin sitten pois. Lähdimme uudestaan matkaan.

– Teimme myös puolueelle työsuunnitelman, jonka lähetimme monille eri lehdille sekä ministeriöille ja hallitukselle ja ehdotimme neuvotteluja.

MILIISIASEMALLA TARTOSSA

– Esitimme kaupunginvaltuustolle, että Tarton rauhanpäivää olisi juhlittu, mutta siihen ei saatu lupaa; epäilivät, että juhlasta aiheutuisi mellakoita.

– Tarton yliopistossa järjestettiin virallinen konferenssi Tarton rauhasta. Lähdimme autolla Tallinnasta Tartoon osallistuaksemme siihen. Perässämme oli koko ajan kolme KGB:n autoa. Paiten kaupungin lähellä liikennepoliisit pysäyttivät meidät ja halusivat tarkistaa auton. Vello kieltäytyi ja vaati tuomaria paikalle. Meidät vietiin miliisiasemalle, jossa auto sitten tutkittiin – meitä muka epäiltiin salametsästyksestä ja autosta etsittiin hirveä. Todellisuudessa tietysti lentolehtisiä, mutta niitä siinä ei ollut. Sitten etsittiin muka aseita. Meitä pidettiin asemalla lain sallimat kolme tuntia ja sitten saimme lähteä.

↓ Vello on paitsi itsenäisyysmies, myös buddhalainen ja maalari. Hän on opiskellut tiibetin ja vanhan mongolian kieliä.

– Tartossa meidät pysäytettiin uudestaan ja nyt miliisi halusi nähdä Vellon ajokortin. Vello näytti ja miliisi väitti, että kuva ei ole oikea. Piti mennä taas asemalle tarkistamaan henkilötietoja. Kello oli jo puoli neljä yöllä ja sitten miliisin ylipäällikkö halusi keskustella. Paikalla oli myös KGB:n päällikkö. Vello kieltäytyi puhumasta ja taas meitä pidettiin asemalla kolme tuntia ja päästettiin sitten pois.

[Page 59]

– Me menimme yhden tuttavan luo yöksi, kongressi oli seuraavana päivänä. Tartoon oli tuotu ylimääräisiä poliisivoimia Venäjältä, kaupungissa oli paljon miliisejä.

– Aamulla Velloa tultiin taas hakemaan miliisiasemalle; miliisit sanoivat vain, että heillä oli määräys. Vello sanoi, että alkaa riittää jo: hän oli tullut Tarton rauhaa juhlimaan ja oli ollut jo kaksi kertaa poliisiasemalla.

– Vello oli kirjoittanut puheen valmiiksi konferenssia varten ja antoi sen sitten minulle, kun itse joutui asemalle. Yliopiston sali oli täynnä ja Eestin tv:kin oli paikalla. Joku professori puhui tapahtumista, jotka olivat johtaneet Tarton rauhaan, kertoo Eke-Pärt.

– Minä nousin ylös ja sanoin, että voisin puhua siitä, mitä Tarton rauhassa on sovittu. Järjestäjät estelivät mutta yleisö halusi kuulla ja niin minä pidin sen Vellon puheen. Samalla kerroin, että edustin uutta puoluetta. Sain valtavat aplodit ja salissa alettiin keskustella Eestin itsenäisyydestä. Minua haastateltiin radioon ja ihmeteltiin, että uskalsin puhua sellaisista asioista. Monet kysyivät, miten siihen puolueeseen voi liittyä.

– No sitten, kun lähdin yliopistolta, KGB otti minut kiinni.

– Minut laitettiin autoon ja kansa, jota oli tietysti paljon siinä yliopiston edessä, hyppäsi KGB:n auton pellin päälle niin kuin Miami Vicessa. Kadulla oli paljon miliisejä, joilla oli pamput ja koirat mukana ja siitä syntyi mellakka, jossa oli mukana satoja nuoria.

↓ Eke-Pärt ehti esiintyä puolueen nimissä julkisesti Tartossa, jossa kansa innostui rymisemään ”kuin Miami Vicessa”.

– Minut vietiin miliisiasemalle, jossa Vello jo oli ja sinne tuotiin sitten suurinpiirtein kaikki muutkin, jotka olivat osallistuneet konferenssiin. Miliisi sanoi, ettei pidä pahastua; heidän oli käsketty toimia niin.

PIKAVAUHDILLA TUKHOLMAAN

– Palasimme Tallinnaan seuraavana päivänä. Velloa odotti kotona kutsu miliisiasemalle, KGB:n osastolle, joka jakaa viisumeja. Siellä sanottiin, että he ovat saaneet Vellon touhuista tarpeekseen ja kysyttiin, eikä pitäisi mennä länteen ja tehdä siellä puolue.

– Minä sanoin, että voisin kyllä mennä länteen opiskelemaan mutta en asumaan, kertoo Vello.

– Miliisi sanoi, että sitten pitää mennä vankilaan. No minä aloin vitsailla, että minulla olisi kyllä ystävä, joka voisi myös lähteä länteen. Silloin kutsuttiin Eke-Pärtkin paikalle. Miliisi sanoi, että laitetaan paperit kuntoon ja sitten häivytte.

– Seuraavana päivänä minun luokseni tuli KGB:n mies, jatkaa Vello.

– Se sanoi, että Eestissä on jo yksi puolue eikä enempää tarvita. Se kyseli kaikenlaista lentolehtisistä ja muista ja minä sanoin, ettei huvita puhua.

– Kului viikko, ja KGB:n mies tuli uudestaan ja sanoi, että nyt mennään. Minä sanoin, että minulla on talo ja kaikki, ei kiinnosta lähteä. Ne ottivat kuitenkin meidän molempien paperit ja meidät vietiin viisumitoimistoon. Sanoin, ettei meillä ole rahaa mutta ne lupasivat, että valtio maksaa. Tavallisesti ihmiset maksavat niistä itse ja aika paljon. Nyt kuitenkin sanottiin, että viisumien saannissa ei ole minkäänlaista vaikeutta.

– Meidän käskettiin mennä iltajunalla Moskovaan, josta piti lentää Tukholmaan. Sanoin, etten välitä junakyydistä. Niin saimme paikat lentokoneesta; kolme ministeriä joutui menemään junalla ja me lensimme KGB:n miehen kanssa Moskovaan.

– Aamulla Moskovassa meidät vietiin Hollannin lähetystöön, sillä meidän piti saada viisumit Israeliin eikä Israelilla ole lähetystöä Moskovassa. Emmehän me mihinkään Israeliin halunneet, joten sen jälkeen menimme Ruotsin lähetystöön. Siellä lähetystösihteeri pisti viisumit, oleskelu- ja työluvat kuntoon kolmessa tunnissa, kun se tavallisesti kestää ainakin viikon.

– Seuraavana päivänä, helmikuun 13:ntena, me olimme Arlandan kentällä.

HELSINGISTÄ EI SAA MITÄÄN

Tukholmassa pojat asuvat toistaiseksi tuttavan luona ja jonottavat pääsyä kielikursseille ruotsia oppimaan; nyt asiat hoidetaan englanniksi. Tulevaisuudensuunnitelmia ei ole eivätkä pojat vaikuta kovin ihastuneilta uuteen elämäänsä. Sen he kertovat huomanneensa, että kapitalismissa eläminen vaatii paljon rahaa.

– Emme kuitenkaan rupea ryöstämään pankkeja, he lupaavat.

Mitä te ajattelette Azerbaizhanin ja Armenian levottomuuksista?

– Ne ovat ihan normaali reaktio. Jokainen haluaa olla isäntä omassa kodissaan. Neuvostoliitto pyrkii rauhoittamaan levottomuuksia väkivalloin, mutta imperiumi voi ruveta jakautumaan.

Vello ja Eke-Pärt ovat jo ehtineet tutustua lauttamatkailuun Tukholman ja Helsingin välillä. Kaupunkien välisestä erosta heillä on selvä käsitys – sen saan kuulla, kun kysyn, mistä heidän upouudet kelsiturkkinsa ovat peräisin.

– Tukholmasta, eihän Helsingistä saa mitään.

Jospa kapitalismi alkaisi sittenkin maistua.

[edit]

This translation is provided by AI

THE TALLINNERS' EXPRESS JOURNEY TO STOCKHOLM:

Found a party; you get to the West!

Text: Kristiina Raitala. Photos: Peter Lindholm.

Photo caption: Vello and Eke-Pärt are living in Stockholm for the time being at an acquaintance's place and are queuing for Swedish language courses. In Helsinki they went to meet acquaintances.

How does an Estonian get to the West quickly? He has to found an Estonian independence party. This is not a joke from the magazine Krokodil but an account of what happened to the Tallinn men Vello Väärtnõu and Eke-Pärt Nõmm, who founded the Estonian National Independence Party.

HYMY Emigrating from Estonia to the West is usually a complicated business. Permission comes, if it is going to come, after a long wait and a war of paperwork.

Not, however, for Vello Väärtnõu, 37, and Eke-Pärt Nõmm. The boys were shuttled to Stockholm at the state's expense and their papers were put in order within a few hours.

"You have to found a party, then the emigration permit comes quickly," Vello and Eke-Pärt say with a grin.

For them the emigration was not, to be sure, a welcome thing; they would have liked to stay in Tallinn to plan an independent Estonia.

On 29 January Vello made an official proposal to found the Estonian National Independence Party. The proposal was signed by 16 people, Vello and Eke-Pärt first. According to the boys, the signatories were those who "stuck their heads into the fire"; there are many more supporters.

"It was the first official opposition movement in the history of Soviet Russia," says Eke-Pärt.

Why did you found the party?

"Perestroika and glasnost have been invented for the West, but nothing is happening inside the country. More and more Russians keep coming to Estonia; there are now 700,000 of them, while there are 900,000 Estonians. 90 % of industry is subordinate to Moscow, and the Estonian language is not an official language. The standard of living in Estonia is very low and there is a shortage of housing. Vacant flats go to Russians who move to Estonia. Most of the militia are Russians. The constitution has no practical significance," Eke-Pärt interprets for Vello, who is the new party's chief ideologist.

What are the aims of your independence party?

"We want Estonia to gain an independent status. During perestroika the economy has gone downhill all the time. People have their own enterprises; the entrepreneurs obtain materials, process them, sell them and collect the profit into their own pockets, nothing is left for the state. Labour and raw materials are brought into Estonia, but the finished products do not stay there, they are taken elsewhere."

"We support a free market economy and private enterprise."

Isn't it utopian, in the present situation, to plan an independent Estonia?

"Founding the party was a test of glasnost and perestroika. Besides, the Soviet Union is the last colonial state; France and England, for example, have given up their colonies."

Surely you guessed that such party activity would bring difficulties?

"We did not think that we would be forced to leave the country. We thought it would be prison or perhaps Siberia . . ."

You did not want to go to the West?

"No, we would have wanted to work in Estonia. We had to leave empty-handed, we were not even allowed to take money with us. Vello even left his house behind," explains Eke-Pärt.

What about relatives?

"Vello has a wife, who stayed behind in Tallinn; I left nobody behind."

Is your wife coming to Sweden too?

"First they had to get rid of us; they said that the wife can follow later. But that cannot be relied on."

How does your wife take this?

"Well, how do wives take it when their husbands are up to something."

PRESS CONFERENCE IN MOSCOW

Vello and Eke-Pärt are exceptional Estonians also in the sense that they are Buddhists; Eke-Pärt is, as it were, Vello's disciple. Vello is also an artist, but he was expelled from the Painters' Union a few years ago. The official reason was that he had fines for traffic offences.

In Tallinn Vello led a small Buddhist congregation, which translated and published literature in the field. Vello also studied the Tibetan and Old Mongolian languages.

How did you become interested in Buddhism?

"I have always been interested in philosophies, and I have followed Buddhist teachings since the age of 16."

How do the Estonian authorities treat the Buddhist community?

"At first very reluctantly, but later hardly any attention was paid to it."

Let us return to that party. How did you manage to operate in the few weeks before you were sent out of the country?

"We distributed 16,000 leaflets and printed postcards. In Moscow we held a press conference for the press in a private flat. It took place on 23 January. The militia tried to break it up, but nothing came of it, because there were foreign newspapers and TV cameras present."

"We got quite a lot of publicity in the Western countries; present were, among others, the Washington Post, the New York Times and the Chicago Tribune, as well as Swedish and French newspapers, radio stations and TV channels, among them the American ABC."

"Of course we had to go to Moscow by car, but all the same we were stopped several times. The first time was already on the way there, when we had driven 15 km from Tallinn. We were taken to the militia for questioning, held at the station for three hours and then let go. We set off again."

"We also made a work plan for the party, which we sent to many different newspapers and to the ministries and the government, and we proposed negotiations."

AT THE MILITIA STATION IN TARTU

"We proposed to the city council that Tartu Peace Day be celebrated, but permission was not granted; they suspected that the celebration would cause riots."

"An official conference on the Tartu Peace was organised at the University of Tartu. We set off by car from Tallinn to Tartu to take part in it. Three KGB cars were behind us the whole time. Near the town of Paiten traffic police stopped us and wanted to inspect the car. Vello refused and demanded that a judge be brought to the spot. We were taken to a militia station, where the car was then searched: we were supposedly suspected of poaching, and the car was searched for an elk. In reality, of course, they were looking for leaflets, but there were none in it. Then they supposedly searched for weapons. We were held at the station for the three hours permitted by law, and then we were allowed to leave."

Photo caption: Vello is not only a man of independence but also a Buddhist and a painter. He has studied the Tibetan and Old Mongolian languages.

"In Tartu we were stopped again and now the militia wanted to see Vello's driving licence. Vello showed it, and the militia claimed that the photograph was not genuine. We had to go to the station again to check personal details. It was already half past three in the morning, and then the chief of the militia wanted to talk. The head of the KGB was also present. Vello refused to speak and again we were held at the station for three hours and then let go."

"We went to stay the night with an acquaintance; the congress was the next day. Extra police forces had been brought to Tartu from Russia, and there were many militiamen in the town."

"In the morning they came to fetch Vello to the militia station again; the militiamen said only that they had an order. Vello said that enough was enough: he had come to celebrate the Tartu Peace and had already been at the police station twice."

"Vello had written his speech for the conference and then gave it to me when he himself ended up at the station. The university hall was full and Estonian TV was there too. Some professor spoke about the events that had led to the Tartu Peace," says Eke-Pärt.

"I stood up and said that I could speak about what had been agreed in the Tartu Peace. The organisers demurred but the audience wanted to hear, and so I gave Vello's speech. At the same time I said that I represented the new party. I received huge applause and in the hall people began to discuss Estonian independence. I was interviewed for the radio and people marvelled that I dared to speak about such things. Many asked how one could join that party."

"Well then, when I left the university, the KGB seized me."

"I was put into a car, and the crowd, of which there was of course a lot there in front of the university, jumped on top of the KGB car like in Miami Vice. There were many militiamen in the street with truncheons and dogs, and a riot broke out, with hundreds of young people involved."

Photo caption: Eke-Pärt managed to appear publicly in Tartu on behalf of the party, where the crowd got carried away into rampaging "like in Miami Vice".

"I was taken to the militia station, where Vello already was, and roughly everyone else who had taken part in the conference was then brought there too. The militia said not to take offence; they had been ordered to act that way."

AT TOP SPEED TO STOCKHOLM

"We returned to Tallinn the following day. At home Vello was awaited by a summons to the militia station, to the KGB department that issues visas. There they said that they had had enough of Vello's antics and asked whether he should not go to the West and found a party there."

"I said that I could well go to the West to study but not to live," says Vello.

"The militia said that in that case I would have to go to prison. Well, I started to joke that I had a friend who could also go to the West. Then Eke-Pärt was summoned too. The militia said that the papers would be put in order and then you would clear out."

"The next day a KGB man came to see me," Vello continues.

"He said that there is already one party in Estonia and no more is needed. He asked about all sorts of things, about leaflets and so on, and I said that I did not feel like talking."

"A week passed, and the KGB man came again and said that now we are going. I said that I had a house and everything, I was not interested in leaving. They took both our papers all the same, and we were taken to the visa office. I said that we did not have money, but they promised that the state would pay. Usually people pay for them themselves, and quite a lot. Now, however, they said that there would be no difficulty whatsoever in getting the visas."

"We were told to go to Moscow on the evening train, from where we were to fly to Stockholm. I said that I did not care for the train ride. So we got seats on the plane; three ministers had to go by train and we flew to Moscow with the KGB man."

"In the morning in Moscow we were taken to the Dutch embassy, because we were supposed to get visas to Israel and Israel does not have an embassy in Moscow. We certainly did not want to go to any Israel, so after that we went to the Swedish embassy. There the embassy secretary arranged the visas and the residence and work permits in three hours, when it usually takes at least a week."

"The next day, on 13 February, we were at Arlanda airport."

YOU CAN'T GET ANYTHING IN HELSINKI

In Stockholm the boys are for the time being living at an acquaintance's place and queuing for admission to language courses to learn Swedish; for now things are handled in English. They have no plans for the future, and the boys do not seem very delighted with their new life. They say they have noticed that living under capitalism takes a lot of money.

"We are not going to start robbing banks, though," they promise.

What do you think of the unrest in Azerbaijan and Armenia?

"It is a perfectly normal reaction. Everybody wants to be master in his own home. The Soviet Union is trying to pacify the unrest with violence, but the empire may begin to break up."

Vello and Eke-Pärt have already had time to get acquainted with ferry travel between Stockholm and Helsinki. They have a clear idea of the difference between the cities: I get to hear it when I ask where their brand-new winter coats come from.

"From Stockholm, because you can't get anything in Helsinki."

If only capitalism would start to taste good after all.